Tässä viime aikoina olen miettinyt, että minne minä hukkasinkaan itseni? Puistossa tunnetaan nimellä "Pekan ja Martan äiti". Minun sosiaaliseen elämääni kuuluu tällä hetkellä 3v. ja 10kk lapset, heidän kanssaan olen vuorovaikutuksessa monta tuntia päivässä. Voi olla, että näen puistossa pari samassa tilanteessa olevaa sen-ja-sen äitiä. Kaikki pukeutuneina siihen, mitä naulakosta säätä vastaan löytyi minuutissa päälle pantavaksi ja kaikki ilman meikkiä. Ei sillä, että sitä meikkiä tarvitsisi. (Itse asiassa lyhyt tutustumiskäyntini salimaailmaan oli sen verran tyrmistyttävä, kun vastassa oli hoikkeliini sinisissä trikoissa ja valuvassa meikissä, että totesin, ettei ole mun paikka :D )
Mutta missä kuitenkin on hän, joka ei voinut kouluun lähteä ilman pikaista meikkiä? Missä on hän, joko vasta valmistautui vapaa-ajan viettoon klo 21 sen sijaan, että väsyneenä huokaisi "taidan mennä nukkumaan"? Ja ennen kaikkea missä on ne muut nimelliset ihmiset? Keitä ovat nämä sen-ja-sen äidit?
Ja missä on kahvikuppi? Olohousut? Kotiavaimet? Kurarukkaset? Hiusharja? Hukassa. Kaikki on hukassa, kun elämäntilanne vaatii kymmenen asian tekemistä yhtäaikaa katkonaisilla yöunilla. Kaikki vaatii täyden huomion, mutta mihinkään ei voi keskittyä hetkeksikään hiljaisuudessa. Tai ylipäätään keskittyä. Hampaat on turvallista harjata silloin kun toinen ipana on köytetty rattaisiin ja toinen pistetty ovesta pihalle. Edelleen kyllä tarvitsen sen 40minuuttia että pääsen ovesta ulos - mutta siksi, että vaahtosammutinta pienempi ei osaa vielä pukea itse ja se toinen vaahtosammuttimen kokoinen tekee kaikkensa, ettei joutuisi pukemaan itse.
Siinä kuvaan astuu RUTIINI. Kun kaikki hoituu edes suurin piirtein saman tutun ja turvallisen (entisellä ilmauksella "tylsän") kaavan mukaan niin arki toimii. Auta armias sitä, joka sotkee tämän RUTIININ lasten syömisten tai nukkumisten osalta. Ja kuinka vihasinkaan niitä rutiineja ja kirjoittamattomia sääntöjä vielä 10 vuotta sitten, tai 5 vuotta sitten. 5 vuotta sitten olin toisella puolella maailmaa. 10 vuotta sitten istuin säästötalon katolla katsomassa Auringon laskua.
Entäs jos kiipeäisin huomenna Salen katolle katsomaan Auringon laskua ja lakkaamaan kynsiä? Kenelle voi soittaa, että "hei! lähetäänkö nyt istumaan katolle?"
