Facebookissa on nyt lähiaikoina kiertänyt Elviira-tytön tarina. Tyttö ei päässyt päivystykseen, vaikka oireili pahoin. Lopulta kun pääsi todettiin antibiottiiallergia ja tytön oli vaikea hengittää. Toinen, pieni vauva ei päässyt hinkuyskäepäilyn vuoksi Rovaniemellä päivystykseen ja lopulta päätyi teholle Oulussa. Monesti kuulee myös sitä, että jos lähetteen hoitoon on antanut yksityinen tai toisen päivystysyksikön lääkäri, niin käännytettään lapsi kotiin saate sanoin: "huomenna sitten omaan tk:hon". Joskus varmaan riittää, mutta toisinaan nämä lapset päätyvät luukulta-luukulle maratonin jälkeen (teho)osastolle.
Meillä on omalla pojalla nesteytys hieman tavallisuudesta poikkeavaa silloin kuin sitä tarvitsee. Suolaa täytyy antaa enemmän kuin muille eli yli turvarajojen. 2 mahatautia on koettu, ensimmäinenkään ei mennyt ihan putkeen, kun kotiutettiin liian aikaisin. Siitä selvittiin kuitenkin viikossa. Toisella kertaa nesteystys ei ollut riittävää ja meitä vanhempia ei uskottu, vaikka tiesimme, että nesteytys on pielessä. Lääkärit vain hymyilivät ja tarjosivat avuksi mm. banaania "kyllä se siitä, kun alkaa syödä" ja hoitajat eivät tehneet mitään, koska "lääkäri on nyt määrännyt näin". Viikon hoidon jälkeen poika päätyi teholle, suolaa jouduttiin antamaan reilusti yli sen mikä katsotaan turvalliseksi ja lisäksi ravintoliuokset laitettiin suoneen, kun lapsi oli menettänyt 1kg painostaan (10%) ja kuivunut huomattavasti! Korjailuun meni 2viikkoa, joulu ja uusi vuosi vietettiin sairaalassa. Infektio-osaston lääkäri ei ikinä myöntänyt virhettä, hänen mielestään potilaan vointi romahti viikonlopun aikana, kun hän ei ollut töissä. (ei pidä paikkaansa)
Ne jotka minut tuntevat, tietävät, että minun varpailleni ei hypi kukaan ilman että kiehahtaa. Ja kun kyseessä on lapseni, niin kieltämättä kiehuu joskus vähän liian kovaa. Siispä tästäkin meni valituksia useaan paikaan. Potilasvakuutuskeskus päätti 8kk tapahtuneen jälkeen, että hoitovirhe on tapahtunut jo heti ensimmäisen vrk:n nesteytyksessä ja tapaus korvataan. Mutta mitä se raha merkitsee? Voiko lapsen huonon voinnin korvata sillä, että saa nyt vaikka 2000 euroa niin asia on sillä selvä? Voiko hoitovirhettä antaa ikinä anteeksi?
Terveydenhuollossa kun kohtaa niitä hoitajia ja lääkäreitä, joita täytyy mielistellä, jotta saa hoitoa. Vanhempi voi joutua katsomaan vierestä, kun lasta ei hoideta tai hoidetaan väärin ja oma lapsi kärsii. Siitä ei saa ärähtää, koska huonosti tai uhkaavasti käyttyviä ei palvella. Apua ei pyydetä muilta lääkäreiltä - vanhempi saa itse tehdä sen - ja lapsen annetaan mieluummin kärsiä, kuin ymmäretään oma osaamattomuus. Mikä ihme näitä aikuisia ihmisiä vaivaa?! Onko ammatti-identitteeti niin heikko, ettei omaa riittämättömyyttä voi myöntää vai se täytyy jotenkin peitellä ja vaan toivoa, että potilas paranee? Ammattitaidoton vanhempi ei tietysti tiedä mitään ja toinen lääkärikään ei varmaan osaa arvioida, kun ei olla kavereita.
Omalla kohdalla tuo hoitovirhe on johtanut siihen, että kerhoihin ei uskalleta mennä. Ihan kuin aiemminkaan olisi sieltä saaduista tartunnoista ollut iloinen, mutta nyt sitä riskiä ei voi ottaa. Täällä ei ole sellaista infektio-osastoa johon voisin luottaa. Jos se minusta on kiinni, poikani ei mene sinne ikinä. Mutta samoin, jos se minusta on kiinni niin poikani saa elää ihan normaalia elämää eikä eristäytyä 4-seinän-sisään, jonkun itseään täynnä olevan lääkärin vuoksi.
Onneksi välillä kuuluu sitäkin, että terveydenhuollon ammattilaiset arvostavat äidin vaistoa - useimmiten se on oikeassa.
