sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Napit irti!

Minulla oli joskus H&M takki, musta. Aikojen saatossa takki menetti hieman väriään, ryhtiään ja kangastaankin. Viimein oli niin loppuun kulunut, ettei sitä kehdannut laittaa enää päällekään minnekään, kulahtanut mustan sijaan ruskea, repaleiset hihan suut... Mutta napit oli kuin uudet, mustat muoviset. Irrotin ne ja vetoketjut, muutoin takki päätyi roskalaatikkoon.

Sitten totesin, että pojallani on puuvillaneuleita ja college-paitoja, mutta vain yksi sininen villatakki. Siispä vilkuilin useita ohjeita ja tulin siihen tulokseen, että 86-92 koon paitaan tarttee n. 300g nallen paksuista lankaa. Suuntana lankakauppa. Lopputulos oli se, että siellä ei olisi edes ollut pakko pistäytyä - nimittäin lankaa olisi ollut ihan riittävästi kotona kuitenkin.

Saanko esitellä, ensimmäinen itse suunniteltu ja toteutettu raglan-hihainen villatakki. Apuna käytetty kirjaa Betty Barnden : Neulojan niksit. Suosittelen!



Lanka: Viking Vilma
Paino nappeineen vain 158g
Puikot: pitsipyöröt 2,8 ? ja sukkapuikot 2,75


Eilen ostin myös aartteilleni uuden arkun, luulin olleeni hieman liian optimistinen ja ei nyt ihan kaikki tuonne mahtuneetkaan. Pari kerää jäi yli, mutta ne ovat oikeastaan sellaisia mitä voikin säilyttää muovipussissa - ei niin suuria aarteita.


Ja palatakseni vielä tuohon kipeänä kerhoon asiaan...Vaikka pyydän toisten huomioon ottamista sillä tavoin, ettei tarkoituksellisesti toisia tarttuttaisi, minut ymmärretään niin, että haluan estää joidenkin lasten kerhoilun kokonaan. Tämä ei ole tarkoitus, tarkoitus on taata mahdollisimman turvallinen kerhoiluympäristö kaikille. Siispä yritän laittaa pystyyn itse sellaista kerhoa, jossa on päivän selvästi se periaate, että silloin ei tulla, kun voi muita tartuttaa. Kaikille avoin riippumatta siitä onko perusterve vai ei. Nyt vaan tarvitaan se taho, joka lähtisi tätä kerhoa tukemaan. Asiasta lisää myöhemmin. 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Kosteutta sitovat sukat


Lanka: Schoeller & Stahl Fortissima Socka mit bambu
Koko: 43
Malli: perussukat / oma
Puikot: 2,5

Ohje:
Luo 68 silmukkaa
neulo joustinta 13cm tai pidempään, jos haluat
Neulo vahvistettu kantapää, korkeus 9,5cm kerroksia ennen kantalapun kavennuksia 54.
Neulo kantalappu, siten että silmukoiden suhde on 11-12-11 (eli kantalappun 12s, sivuille 11)
Poimi kantalapun reunasta 27s + 1 puikkojen välistä = 28s
Tee kiilakavennukset joka 2. kerros 10krt ja vielä joka 3.krs 9krt
Nyt puikoilla on 15-17-17-15s -> tasaa silmukat niin, että jokaisella puikolla on 16s
Neulo sileää kunnes pohjan pituus on 23cm.
Kavenna joka puikon keskellä ja lopussa (yht. 8krt/kerros) Tee kavennukset joka 3.krs, kunnes joka puikolla on jäljellä 8s. Kavenna sen jälkeen joka 2.krs, kunnes koko työssä on jäljellä 8s. Katkaise lanka, vedä loppujen silmukoiden läpi ja päättele.


lauantai 14. syyskuuta 2013

"vain vähän nuhaa"

Joka vuosi, joka kevät ja joka syksy, saa tuntuea itsensä tiukkapiposeksi ja paikkakunnan ainoaksi niuhoksi äidiksi. Joka vuosi, vaikka lapseni on vasta 2v, olen se, joka pitää meteliä. Miksikö?

Siksi, että "vain vähän nuhaa" voi ihan oikeasti olla toisille pahempi juttu kuin toisille.

Minä olen luullut - ja luulen edelleen - että on ihan sanomattakin selvää, ettei kerhoihin ym. mennä, jos lapsi on kipeä. Päivähoitoon on valitettavasti vanhempien välillä pakko viedä lapsiaan flunssassakin, jollei sairaslomaa saa. Mutta mielestäni sama käytäntö ei koske avointa varhaiskasvatusta. Sellaisiin ryhmiin, minne kotihoidossa olevat lapset menevät, ei ole mikään pakko mennä. Tällöin vanhemmalla on vaihtoehto jäädä kipeän lapsen kanssa kotiin, vaikka ei olisi kuumetta. Vai tarvitseeko kotiäitikin sairaslomalapun ennen kuin ymmärtää?

Kenenkään kotiin ei varmasti ole minkäänlainen tauti tervetullut. Mutta on niitä vanhempia, jotka ajattelevat "se on vain nuhaa, niitä tulee ja menee, ja voihan se kaupastakin tarttua"

Ja sitten on niitä lapsia, jotka käyvät vain avoimen varhaiskasvatuksen ryhmissä, esim perhekerhossa, syystä tai toisesta. Toiset ovat vielä pieniä vauvoja, nenähengittelijöitä, toiset voivat olla allergisia (hengitystieoireisia) tai pitkäaikaissairaita - tai ihan vaan niitä lapsia, jotka saavat helposti korvatulehduskierteen. On niin monia lapsia ja aikuisia, joille sairastuminen ei ole mikään pikku juttu. On myös sellaisia vanhempia, jotka ihan oikeasti pyyhkivät ostoskärrytkin desifiointiaineella ennen kuin käyttävät niitä. Ei mikään huono idea, mutta minä olen sen verran laiska, etten jaksa vaivautua.

Eilen kerhossa yksi flunsaisen lapsen äiti totesi minulle "tästä täytyis kertoa laajemmin, että kaikki osais varoa" . (huom. äiti kertoi itse lapsensa olevan flunssassa) Siis mitä? Minunko kuuluisi kulkea kyltti kaulassa: *Varokaa, lapsellani on pitkäaikaissairaus, emme halua înfektioita.* ? Se ei todellakaan kuulu koko maailmalle ja lapseni ei todellakaan ole paikkakuntamme ainut lapsi, jolle flunssakin voi olla pahempi juttu.

No kerrottakoon, että jos lapselleni nousee kuume tai hän saa vatsataudin, niin se on AINA sairaalareissu. Kirjaimellisesti tarkoittaa yleensä suonensisäistä nesteytystä  ja EKG seurantaa, pahimmissa tapauksissa turvarajat ylittävää kaliumin pikakorjausta ja tehohoitoa. Ilman sairaalahoitoa voi kuolla. Hän on kuitenkin ihan tavallinen lapsi, häntä ei voi kasvattaa missään lasikuplassa neljän seinän sisällä, vaan hänkin saa leikkiä muiden lasten kanssa ilman leimaantumista "erityislapseksi" tai "sairaaksi".

Tämä tästä nyt tällä kertaa, kiehuu vain niin yli, kun jotkut ajattelevat, ettei tartutojen välttely nyt ole niin tärkeää. Minä voin jatkossakin olla tiukkapipoinen ja niuho äiti, jos lapseni saa silloin olla kuten muutkin.

torstai 12. syyskuuta 2013

Pojan pipo

Eipä siinä kauan mennyt, kun vaan sai aikaiseksi. Entinen pipo katosi jonnekin ja toinen entisistä on hieman liian suuri.

No nyt on sopiva:


Lanka: Novita Wool, petrooli, minttu ja hopean harmaa
Paino: 34g
Puikot: Prym 2,5 pyöröt
Malli: oma, mitat pojan päästä


Päälaen kavennukset tein tällä kertaa näin

nauhakavennus x 4, ja muuten jatkettu joustinta loppun saakka




tiistai 10. syyskuuta 2013

Tyttövaatteita

Meillä on 2v. poika, mutta...

Tämmöisen tein ihan vaan siksi, että lanka oli niin ihanaa ja halusin kokeilla paidan tekemistä lapselle. Hieman on yksityiskohdissa hiomista vielä, varsinkin saumoissa, mutta ihan kiva tästä silti tuli.


Lanka Hjertegarn Baby Trunte ja novita wool beige, napit tulivat vastaan sattumalta, kukkanapit ja pinkit, sopivat mielestäni tähän hyvin. Ohje oli jostain käsityölehdestä. Tämä on vaan odotellut tuota nappien kiinnittämistä niin kauan, että varmaan koko lehtikin on jo palautunut kirjastoon tai piiloutunut kaappiin. Mallia kuitenkin muokkasin sen verran, että vaihdoin langan kokonaan ja tein nuo reunat resorilla. Ihan peruskaavat tässä oli. Kainaloihin asti yhtenä kappaleena, hihat istutetut.



Tämä oli tarkoitus lähettää nunnupeitto keräyksen kautta nyt syksyllä jonnekin sairaalaan lastenosastolle, mutta taidankin jättää sen vielä hautumaan käsityökassiin - ehkä seuraavaan keräykseen sitten.


Toisen paidan päättelin sitten samaan syssyyn. Tämä paita onkin oikein perintöpaita sukupolvien yli - mummoni aloittama, äitini käsityökoppaan päätänyt. 


Kun sain sen käsiini kaulukseen oli neulottu ensimmäinen kerros ylös, en tiedä millaista kaulusta mummo suunnitteli, mutta koetin ottaa mallia muualta työstä ja tein kauluksen loppuun. 


Tänään vihdoin viimein paita tuli viimein pääteltyä. Vielä pitäisi pestä ja muotoilla, sen verran aikojen saatossa muhinut, että aavistuksen omainen tunkainen tuoksu tässä on. 



Pitsineulekin on aika hienoa, varmaan vielä nätimpi kunhan paidan viimeistelee. Lanka oli todennäköisesti Novita Nallea. Ainakin toivottavasti jotain konepestävää, sillä koneeseen tämä menee - täytyy varmaan kuitenkin villapesuohjelmalla laittaa varmuuden vuoksi. Meidän koneen villapesu on sen verran hellävarainen, että Novita Purokin kestää sen huopumatta.

Miehen siskolla on kyllä tyttö, mutta taitaa olla ensimmäinen paita jo pieni ja tämä toinen vielä liian iso. No, pääsköön sekin kaappiin hautumaan ja saahan sitä aina haaveilla, jos näille olisi käyttäjä ihan omassakin kodissa ;)

Seuraavaksi täytyy tehdä omalle pojalle pipo - aina kun neulon, on poika vetämässä jotain päähänsä, katsoo kirkkain silmin minua ja sanoo "hattu". Vanha pipo olikin jäämässä pieneksi ja kaiken lisäksi hukkui jonnekin.