Infektioturvallisempi kerho kaikille - tai sitten ei?

Vaikka voisi luulla, ettei se tarvitsisi kuin hieman hyvää tahtoa joltakin taholta - itse voisin vapaaehtoisesti vetää eli tarvitsisin vain (vähintään) tilan / lelut. Se "hyvä tahto" on helpommin sanottu kuin löydetty. Kirjastotoimi olisi ollut halukas vuokraamaan tilansa tai antamaan pienempiä ehkä ilmaiseksikin käyttöön, mutta valitettavasti pienemmät tilat ovat liian pieniä.

Sen sijaan useat tahot vastasivat tyyliin "hyvä ajatus ja tärkeä asia, mutta meillä ei ole resurrsseja / ei sovi toimintamalliimme" . Tai kuten srk "ylemmältä taholta oltiin sitä mieltä, että ei tällä kertaa". Miltähän ylemmältä taholta? Jotenkin tuntuisi, että se ylin mahdollinen taho saattaisi kyllä sanoa "sallikaa lasten tulla minun tyköni" ? Kunnalla ei ollut tarjota tiloja, vaikkakin kirjastotoimi olisi voinut tuon tilansa kunnan käyttöön sopia. Monelta muultakin lasten asioihin keskittyneiltä järjestöiltä tai terveydenhuollon tahoilta/järjestöiltä kysyin, jos olisivat halukkaita vaikkapa hakemaan RAY:n tukea toiminnalle, kun yksityishenkilönä en sitä voi tehdä. Vastaus oli, joko ei tai sitten en saanut mitään vastausta s-posti tiedusteluihini. Erityislapsiperheiden järjestö taas oli sitä mieltä, että eivät voi lähteä mukaan, sillä heidän toimintansa on rajattu erityislapsiin. No toisaalta, minä en kuulu kyseiseen järjestöön ja tämä vahvistaa sitä, etten aio liittyäkään: kuten jo aiemmin sanoin, lapseni ei tarvitse kulkea elämäänsä otsassaan leima "erityislapsi" vaikka se jonkun ulkopuolisen mielestä hänelle kuuluisi. Järjestöillä on toki oikeus rajata toimintansa miten hyväksi katsovat, enkä minä heitä siitä syytä.

Erityislapsi on minusta hankala käsite, sillä se on, joko erittäin laaja käsittäen kaikkea mahdollista alkaen allergiasta tai sitten se monesti liitetään vammaisuuteen tai käytöshäiriöön. Vaikkakin pitkäaikassairaslapsi on "tavallaan erityislapsi" kuten srk:n työntekijä piti (ilman lupaa) asiallisena lapseni esitellä, hän on ennen kaikkea ensisijaisesti lapsi, kuten muutkin. Valitettavasti minä en voi allekirjoittaa ajatusta, että erityislapset pitäisi erottaa omaan ryhmäänsä, jonne ei saa tulla sitten niitä taviksia ollenkaan. Kyllä niillä tavallistenkin lasten perheillä on minusta oikeus halutessaan välttää infektioita. Tämän vuoksi yhteistyö erityislapsiperheiden järjestön kanssa ei onnistu. Käsitteet "integraatio" ja "osallistaminen" ovat ilmeisesti vieraita monelle taholle?

No koko närkästymiseni koski kuitenkin kotikuntakin kerhokäytäntöjä/sääntöjä tai pikemminkin niiden puutetta niin kysyinpä sitten naapurikunnan puolelta srk:n toimintatapoja.

Vastaus oli, että perheille on puhuttu siitä, että sairaan lapsen on paras levätä kotona ja asia otetaan painokkaammin esille, ottaen huomioon sen, että toisille sairastuminen voi olla vaarallisempaa ja infektioaikaan sairaana kerhoon tuleminen saattaa johtaa siihen, että koko ryhmä on infektiokierteessä. Ensi viikolla siis kokeilemaan naapuri srk:n kerhoa. Kuitenkaan en hylkää kotipaikkakuntani kerhoja vielä kokonaan, koska ne ovat lapselleni tuttuja ja hänellä on onneksi hyvä vastustuskyky.

Napit irti!

Minulla oli joskus H&M takki, musta. Aikojen saatossa takki menetti hieman väriään, ryhtiään ja kangastaankin. Viimein oli niin loppuun kulunut, ettei sitä kehdannut laittaa enää päällekään minnekään, kulahtanut mustan sijaan ruskea, repaleiset hihan suut... Mutta napit oli kuin uudet, mustat muoviset. Irrotin ne ja vetoketjut, muutoin takki päätyi roskalaatikkoon.

Sitten totesin, että pojallani on puuvillaneuleita ja college-paitoja, mutta vain yksi sininen villatakki. Siispä vilkuilin useita ohjeita ja tulin siihen tulokseen, että 86-92 koon paitaan tarttee n. 300g nallen paksuista lankaa. Suuntana lankakauppa. Lopputulos oli se, että siellä ei olisi edes ollut pakko pistäytyä - nimittäin lankaa olisi ollut ihan riittävästi kotona kuitenkin.

Saanko esitellä, ensimmäinen itse suunniteltu ja toteutettu raglan-hihainen villatakki. Apuna käytetty kirjaa Betty Barnden : Neulojan niksit. Suosittelen!

Lanka: Viking Vilma

Paino nappeineen vain 158g

Puikot: pitsipyöröt 2,8 ? ja sukkapuikot 2,75

Eilen ostin myös aartteilleni uuden arkun, luulin olleeni hieman liian optimistinen ja ei nyt ihan kaikki tuonne mahtuneetkaan. Pari kerää jäi yli, mutta ne ovat oikeastaan sellaisia mitä voikin säilyttää muovipussissa - ei niin suuria aarteita.

Ja palatakseni vielä tuohon kipeänä kerhoon asiaan...Vaikka pyydän toisten huomioon ottamista sillä tavoin, ettei tarkoituksellisesti toisia tarttuttaisi, minut ymmärretään niin, että haluan estää joidenkin lasten kerhoilun kokonaan. Tämä ei ole tarkoitus, tarkoitus on taata mahdollisimman turvallinen kerhoiluympäristö kaikille. Siispä yritän laittaa pystyyn itse sellaista kerhoa, jossa on päivän selvästi se periaate, että silloin ei tulla, kun voi muita tartuttaa. Kaikille avoin riippumatta siitä onko perusterve vai ei. Nyt vaan tarvitaan se taho, joka lähtisi tätä kerhoa tukemaan. Asiasta lisää myöhemmin. 

Kosteutta sitovat sukat

Lanka: Schoeller & Stahl Fortissima Socka mit bambu

Koko: 43

Malli: perussukat / oma

Puikot: 2,5

Ohje:

Luo 68 silmukkaa

neulo joustinta 13cm tai pidempään, jos haluat

Neulo vahvistettu kantapää, korkeus 9,5cm kerroksia ennen kantalapun kavennuksia 54.

Neulo kantalappu, siten että silmukoiden suhde on 11-12-11 (eli kantalappun 12s, sivuille 11)

Poimi kantalapun reunasta 27s + 1 puikkojen välistä = 28s

Tee kiilakavennukset joka 2. kerros 10krt ja vielä joka 3.krs 9krt

Nyt puikoilla on 15-17-17-15s -> tasaa silmukat niin, että jokaisella puikolla on 16s

Neulo sileää kunnes pohjan pituus on 23cm.

Kavenna joka puikon keskellä ja lopussa (yht. 8krt/kerros) Tee kavennukset joka 3.krs, kunnes joka puikolla on jäljellä 8s. Kavenna sen jälkeen joka 2.krs, kunnes koko työssä on jäljellä 8s. Katkaise lanka, vedä loppujen silmukoiden läpi ja päättele.

"vain vähän nuhaa"

Joka vuosi, joka kevät ja joka syksy, saa tuntuea itsensä tiukkapiposeksi ja paikkakunnan ainoaksi niuhoksi äidiksi. Joka vuosi, vaikka lapseni on vasta 2v, olen se, joka pitää meteliä. Miksikö?

Siksi, että "vain vähän nuhaa" voi ihan oikeasti olla toisille pahempi juttu kuin toisille.

Minä olen luullut - ja luulen edelleen - että on ihan sanomattakin selvää, ettei kerhoihin ym. mennä, jos lapsi on kipeä. Päivähoitoon on valitettavasti vanhempien välillä pakko viedä lapsiaan flunssassakin, jollei sairaslomaa saa. Mutta mielestäni sama käytäntö ei koske avointa varhaiskasvatusta. Sellaisiin ryhmiin, minne kotihoidossa olevat lapset menevät, ei ole mikään pakko mennä. Tällöin vanhemmalla on vaihtoehto jäädä kipeän lapsen kanssa kotiin, vaikka ei olisi kuumetta. Vai tarvitseeko kotiäitikin sairaslomalapun ennen kuin ymmärtää?

Kenenkään kotiin ei varmasti ole minkäänlainen tauti tervetullut. Mutta on niitä vanhempia, jotka ajattelevat "se on vain nuhaa, niitä tulee ja menee, ja voihan se kaupastakin tarttua"

Ja sitten on niitä lapsia, jotka käyvät vain avoimen varhaiskasvatuksen ryhmissä, esim perhekerhossa, syystä tai toisesta. Toiset ovat vielä pieniä vauvoja, nenähengittelijöitä, toiset voivat olla allergisia (hengitystieoireisia) tai pitkäaikaissairaita - tai ihan vaan niitä lapsia, jotka saavat helposti korvatulehduskierteen. On niin monia lapsia ja aikuisia, joille sairastuminen ei ole mikään pikku juttu. On myös sellaisia vanhempia, jotka ihan oikeasti pyyhkivät ostoskärrytkin desifiointiaineella ennen kuin käyttävät niitä. Ei mikään huono idea, mutta minä olen sen verran laiska, etten jaksa vaivautua.

Eilen kerhossa yksi flunsaisen lapsen äiti totesi minulle "tästä täytyis kertoa laajemmin, että kaikki osais varoa" . (huom. äiti kertoi itse lapsensa olevan flunssassa) Siis mitä? Minunko kuuluisi kulkea kyltti kaulassa: *Varokaa, lapsellani on pitkäaikaissairaus, emme halua înfektioita.* ? Se ei todellakaan kuulu koko maailmalle ja lapseni ei todellakaan ole paikkakuntamme ainut lapsi, jolle flunssakin voi olla pahempi juttu.

No kerrottakoon, että jos lapselleni nousee kuume tai hän saa vatsataudin, niin se on AINA sairaalareissu. Kirjaimellisesti tarkoittaa yleensä suonensisäistä nesteytystä  ja EKG seurantaa, pahimmissa tapauksissa turvarajat ylittävää kaliumin pikakorjausta ja tehohoitoa. Ilman sairaalahoitoa voi kuolla. Hän on kuitenkin ihan tavallinen lapsi, häntä ei voi kasvattaa missään lasikuplassa neljän seinän sisällä, vaan hänkin saa leikkiä muiden lasten kanssa ilman leimaantumista "erityislapseksi" tai "sairaaksi".

Tämä tästä nyt tällä kertaa, kiehuu vain niin yli, kun jotkut ajattelevat, ettei tartutojen välttely nyt ole niin tärkeää. Minä voin jatkossakin olla tiukkapipoinen ja niuho äiti, jos lapseni saa silloin olla kuten muutkin.

Pojan pipo

Eipä siinä kauan mennyt, kun vaan sai aikaiseksi. Entinen pipo katosi jonnekin ja toinen entisistä on hieman liian suuri.

No nyt on sopiva:

Lanka: Novita Wool, petrooli, minttu ja hopean harmaa

Paino: 34g

Puikot: Prym 2,5 pyöröt

Malli: oma, mitat pojan päästä

Päälaen kavennukset tein tällä kertaa näin

nauhakavennus x 4, ja muuten jatkettu joustinta loppun saakka

Tyttövaatteita

Meillä on 2v. poika, mutta...

Tämmöisen tein ihan vaan siksi, että lanka oli niin ihanaa ja halusin kokeilla paidan tekemistä lapselle. Hieman on yksityiskohdissa hiomista vielä, varsinkin saumoissa, mutta ihan kiva tästä silti tuli.

Lanka Hjertegarn Baby Trunte ja novita wool beige, napit tulivat vastaan sattumalta, kukkanapit ja pinkit, sopivat mielestäni tähän hyvin. Ohje oli jostain käsityölehdestä. Tämä on vaan odotellut tuota nappien kiinnittämistä niin kauan, että varmaan koko lehtikin on jo palautunut kirjastoon tai piiloutunut kaappiin. Mallia kuitenkin muokkasin sen verran, että vaihdoin langan kokonaan ja tein nuo reunat resorilla. Ihan peruskaavat tässä oli. Kainaloihin asti yhtenä kappaleena, hihat istutetut.

Tämä oli tarkoitus lähettää nunnupeitto keräyksen kautta nyt syksyllä jonnekin sairaalaan lastenosastolle, mutta taidankin jättää sen vielä hautumaan käsityökassiin - ehkä seuraavaan keräykseen sitten.

Toisen paidan päättelin sitten samaan syssyyn. Tämä paita onkin oikein perintöpaita sukupolvien yli - mummoni aloittama, äitini käsityökoppaan päätänyt. 

Kun sain sen käsiini kaulukseen oli neulottu ensimmäinen kerros ylös, en tiedä millaista kaulusta mummo suunnitteli, mutta koetin ottaa mallia muualta työstä ja tein kauluksen loppuun. 

Tänään vihdoin viimein paita tuli viimein pääteltyä. Vielä pitäisi pestä ja muotoilla, sen verran aikojen saatossa muhinut, että aavistuksen omainen tunkainen tuoksu tässä on. 

Pitsineulekin on aika hienoa, varmaan vielä nätimpi kunhan paidan viimeistelee. Lanka oli todennäköisesti Novita Nallea. Ainakin toivottavasti jotain konepestävää, sillä koneeseen tämä menee - täytyy varmaan kuitenkin villapesuohjelmalla laittaa varmuuden vuoksi. Meidän koneen villapesu on sen verran hellävarainen, että Novita Purokin kestää sen huopumatta.

Miehen siskolla on kyllä tyttö, mutta taitaa olla ensimmäinen paita jo pieni ja tämä toinen vielä liian iso. No, pääsköön sekin kaappiin hautumaan ja saahan sitä aina haaveilla, jos näille olisi käyttäjä ihan omassakin kodissa ;)

Seuraavaksi täytyy tehdä omalle pojalle pipo - aina kun neulon, on poika vetämässä jotain päähänsä, katsoo kirkkain silmin minua ja sanoo "hattu". Vanha pipo olikin jäämässä pieneksi ja kaiken lisäksi hukkui jonnekin.

Arpaonnea etsimässä

Voitin viime viikonloppunua  "Onnen ihania silmukoita" blogin arvonnassa http://suppiksen.blogspot.fi/ Lang Yawoll Magic lankaa, oranssi-puna sävyistä ja kirjan nimeltä Sock Art. Näitä odottelen vielä postista saapuvaksi, kerrankin arpaonni suosi! :)

Lang Yawoll Magic Degrade lanka onkin ollut testauksen alla ja oikea murheenkryyni. Lanka on aavistuksen paksumpaa kuin mistä tein pitsiraitasukat (Step 100g = 420m). Tämä lanka oli 100g = 400m, mutta koska mikään ei koskaan pidä paikkaansa, varsinkaan puikkosuositukset - niin tälle langalle oli pakko ottaa pienemmät puikot kuin millä ikinä olen neulonut! Koko oli 1,75mm. Ainakin mitä puikkomittaan on luottamista, puikko jää hieman löysäksi tuohon 2:n kohtaan - ja tämä mitta on tiukka silloin kun on oikea koko. Puikkovarastosta löytyisi pienempiäkin mummon perintöjä, mutta eiköhän näissä ole jo vähäksi aikaa sulattelemista. Lempipuikkoni ovat normimetalliset 2,5. Nämä puikot ilmeisesti teräksiset, superliukkaat ja siihen kun lisätään ohut villalanka ja jostain syystä sen vaatima suht löysä käsiala niin voitte kuvitella kuinka monta silmukkaa tipahti. Ja usein! Ja aivan mahdottomissa paikoissa! Jopa kertaalleen aivan itsekseen, olin laittanut tekeleen käsityökoppaan hyllylle odottamaan ja tullut hetkeksi tähän koneelle, sillon kuului pahaenteinen ääni *kilin-kilin-kilin* 1 puikko lattialla, 1 hyllyllä, 3 kiinni työssä. 15 pientä silmukkaa menossa omia teitään. Aaargh!

Tekeleestä piti tulla miehen sukka, mallitilkku väitti niin, hieman ihmettelin kyllä kun silmukkamäärä täsmäsi tuohon pitsiraitasukkaan...mutta...Kantapäästäkin tein miehen kantapään pituisen. Kärkeen päästyäni kuitenkin totesin, että ei tätä jaksa näpertää miehen sukaksi asti, vedin omaan jalkaan ja ymmärsin, että on aika kaventaa. Jalassani oli nimittäin koon 38 sukka.

Ja olipa langassa sitten virhekin. Liukuvärjätty lanka, poikki ja solmussa - ja tietysti niin että toisella puolella on kirkkain väri ja toisella tummin. Tuli sitten tuollainen tasanen raita tuohon keskelle jalkaterää.

Vielä kun saisi sen toisen tehtyä. Lankaa jäisi vielä kolmanteenkin. Yksi sukka painoi 31g. Nämä taitavat päätyä joulupukin varastoon, kunhan saan sen toisenkin valmiiksi. Alkuperäinen saajaksi ajateltu mies taitaa saada jotain muuta.

Tänään löysin uuden mielenkiintoisen blogin ja sielläkin sattui olemaan arvonta, tällä kertaa osallistun kolmella arvalla. Siispä linkitys kyseiseen blogiin: http://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2013/08/blogiarvonta.html

Pitsiraitasukat

                                                             Lanka: Austermann Step
                                                             Malli: Moda 8/2012 nro 41, muokattu

Ohje näihin sukkiin oli koolle 40/41-42/43, naisen jalkaan kai kuitenkin? Siispä piti muokata omaa käsialaan sopivaksi, mutta sen nyt melkin joutuu joka kerta tekemään. Käsialani ei ikinä vastaa sitä mitä ohjeessa ehdotetaan :D Näihin sukkiin tuli siis 60s, ohjeessa oli 66s. Koska sukat tulivat itselle ja jalka oli koko ajan saatavilla, tein kavennukset jalan mukaan ja tällä kertaa kokeilin myös 3:n puikon päättelyllä viimeisten silmukoiden päättelyyn, jotta varpaiden kärki menisi nätisti. Käytännössä kavensin vain jalan ulkoreunassa silmukoita, paitsi sitten kun kaikki varpaat oli peitossa ja vain isovarpaan ja viereisen varpaan päät näkyi, sitten kavensin molemmissa reunoissa kunnes jäljellä oli 12s, jotka sitten päättelin yhteen. Seuraavan kerran voisi vielä jotekin soveltaa, ettei näytä ihan niin "saumalta", jos toimisi paremmin mikäli tekisi kavennuksen nurjalta puolelta ?

Nämä tulivat itselle.

Aikaansannoksia kuvin:

Pipo, oma malli, lanka Novita Puro Luumupuu

Huovutetut lapaset, lanka Novita Puro Kajo

ohje: Novita

"Juuttisukat" oma malli, lanka Viking Vilma

uudet suojat kuulokkeisiin, oma malli, puuvillalankaa

"Summer leaves" - huivi, lanka Neuleunelmia

ohje: Ravelry Frozen Leaves

Pipo, oma malli, Novita Puro Lehto

Piirakkasukat, Viking Vilma

Lankataikoja sohvan nurkasta muutti

blogit.fi jatkuvaan tökkimiseen kyllästyneenä vaihdan blogini tänne ja samalla nimikin muuttuu,
kuvia ei olekaan huivin jälkeen tullut, mutta se ei tarkoita, ettäkö kesähelteet olisivat puikkoja hillinneet. Puikoilta on kesän aikaa tipahdellut paitsi silmukoita, myös valmiita töitä:
- pingoittamista odotteleva Frozen leaves huivi muutamalla tahattomalla muokkauksella
- kokeiluna "pienen" vauvan neuletakki, menee syksyllä nunnupeittokeräyksen kautta jonnekin
- mustat asialliset ohuet sukat miehen työkenkiin
- "juuttisukat" uusi oma malli kaverille

Tällä hetkellä puikoilla on siniset piirakkasukat

Ja tulossa ainakin ajatuksissa:
- itselle sukat
- joulupukin sukkia ;)
- huovutetut lapaset
- villapipo
- huopatossut
- paita/tunika tai mekko
- pari huivia...