Lastenvaatehysteria - (varoitus: ota liian kireä pipo pois ennen kuin luet ;) )

Olen huomannut, että lasten pukemisen suhteen löytyy ainakin muutamaa eri kategoriaa äitityyppejä:

1) vaatekutsuäidit

2) vaatekauppaäidit

3) kierrätysäidit

4) supermarket äidit

Ihan yhtä hyvin voisi tasa-arvon nimissä sanoa "vanhempityyppejä", mutta kyllä tämä varustekilpailu koskee mielestäni enemmän äitejä. Stereotyypioita ehkä, mutta isät voivat harrastaa varustekilpaa sitten autoilla tai elektroniikalla.

Kamalinta tässä on se, että kyseessä ovat lapset. Jo 2-vuotiaan puetuksesta, voi nähdä vanhempien varallisuuden/muotitietoisuuden/paikan hierarkiassa - tai ainakin sen halutaanko rahat "panostaa lapseen" vai johonkin muuhun. Oikeastihan kyse on vain vaatteista - ei lapsen hyvinvoinnista.

Puistoissa tai kerhoissa nämä kolme on helppo erottaa toisistaan:

Vaatekutsuäitien lapsen on puettu merkkivaatteisiin, jonkinlaisiin statussymboleihin, lapsella on päällä kiva ja värikäs me&i, pompdelux, blingo tai muu vastaava ekologista ja ihoystävällistä puuvilla oleva, ruotsalaisen kotiäidin suunnittelema, 35euroa maksava trikoopaita ja ehkä velourhousut 50e, joita ei saa mistään muualta kuin kotikutsuilta. "Näitä ei myydä kaupan hyllyllä, erotu joukosta". Ja ei kai siinä mitään pahaa ole... ehkä... Mutta kuinka hyvin sitten oikeasti erottuu niistä muista vaatekutsuäitien pikku pilteistä? Nämä vaatteet eivät käytettynäkään koe hinnan alennusta, joistakin harvinaisuuksista maksetaan jopa enemmän kuin uusista. Kirpputorillakin ilmoitetaan ovh. sen sijaan, että ymmärrettäisiin, että kyseessä on käytetty trikoopaita. Merkki maksaa, vaikka se olisikin jo jollakin käytössä ollut. Löytyy meiltäkin yhden käden sormilla laskettava määrä kotikutsuilta tilattuja kangaskappaleita. Muutenhan sitä ihan syyllistyisi siitä, kun ei raaski ostaa lapselle näitä superhyviä ja ehdottomasti parempia vaatteita. Hintahan on aivan kohdillaan ja laatu maksaa - vai kuinka? ;)

Vaatekauppaäitien lapsilla on päällä Lindexin tai KappAhlin malliston perusvaatteita, "ota 3 maksa 2", joitakin kirpparilta löydettyjä uudenveroisia vaateita. Itse myönnän, että taidan olla tällainen. Minulle ei saa kukaan myytyä 50eurolla lapsen housuja! Mutta haluan kyllä siltikin, etteivät ne vaattet ole kymmeniä vuosia päällä kauhtuneita rättejä. Jännä kyllä, omasta kaapista saattaa vielä päällekin asti päätyä 10 vuotta vanha trikoopaita, mutta eihän se ole niin tärkeää...kunhan lapsi näyttää kivalta.

Kierrätysäitien lapsilla ei ole mitään muuta kuin käytettynä ostetuttaja vaatteita, mieluiten jotain retroa tai ehkä omien lapsuusaikojen vaatteita, kunhan ne vain sopivat siihen haluttuun "vanhaan tyyliin" ja ovat siistejä ja ehjiä.

Ja sitten on supermarket äidit, jotka ovat ehkä ihan ulalla koko kotikutsuhysteriasta ja siitä, että lapsella pitäisi olla me&i pupun kuva pepussa, että se olisi jotenkin suloisempi lapsi. Heidän lapsillaan on halpahallista joku paita ja tavallinen college prisman ale-rekistä. Voi olla myös kirpparilta jotain tai muotonsa menettäneistä sukulaisten käytettyjä, mutta ei missään nimissä selvästi "retrovaatteita". He ovat niitä, jotka oikeasti erottuvat joukosta. He, joilla ei ole mitään mielenkiintoa lähteä tähän omituiseen varustelukilpaan, jossa lapset puetaan hienoiksi vaikka kuralätäkköön. Tai ehkä he eivät ole koskaan kuullekaan siitä mikä on me&i. :) Onko sillä väliä, että onko lapsen paita silitetty ja täydellisesti muotonsa pitänyt, ilman pesunukkaa?

Ei sillä oikeasti pitäisi olla mitään väliä millätavoin lapsi on puettu, kunhan on käyttöön sopivat vaatteet päälle. Niin jotenkin tulee silti sellainen olo, että nämä vaatekutsuäidit ovat jotenkin parempaa luokkaa. Heidän lapsensa on puettu nätisti. Heillä on varaa laittaa useita satoja lapsensa vaatekaapin sisältöön (vaikkakin ihmettelen miten kellään voi olla). He haluavat näyttää sen. Vaatekutsuvaatteiden lisäksi lapsilla on päässä trikoomyssyt ja äidillä samoin (jokin muoti-ilmiö sekin). Itsekin haluaisin sellaisen. Tällä tavoin opetetaan lapset siihen, mikä merkitys on muodinmukaisuudella ja sillä onko päällä merkkivaate vai ei. 2-vuotias ei ehkä vielä ymmärrä, koululaiset sen sijaan ovat tämän kulttuurin jo omaksuneet ja he osaavat olla julmia. Vaikka edelleenkiin vanhemmat pukevat lapsensa makunsa mukaan ja toinen pitää tärkeänä merkkivaatetta toinen jotain muuta, niin yritettäisiinkö kuitenkin pitää lapset ulkopuolella tästä merkkivaatehysteriasta? Laitettaisiin päälle vaatteita, jotka näyttävät kivoilta siksi, että ne näyttävät kivoilta ja tuntuvat lapselle hyvältä - ei siksi, että ne ovat merkkivaatteita.

Ehkä sitten on vielä yksi ryhmä: itse tekevät äidit ;) Toivottavasti omiltani löytyy edes muutama itse tehty vaate noiden Lindexin "ota 3 maksa 2" vaatteiden lisäksi.