Hyvä äiti huono äiti

Useita blogeja lukiessa on tullut sellainen olo, että nykyään on muotia kertoa kuinka huono äiti on. Onhan se hyvin vapauttavaa lukea, että jokainen tekee virheitä eikä kukaan ole täydellinen. Suomalaisessa suussa perinteisesti oma kehu haisee, joten on kauniimpaa kertoa siitä missä on epäonnistunut. Se on kuulemma hyvin voimaannuttavaa, kun huomaa, että toisetkin ovat yhtä huonoja. (inhoan tuota sanaa "voimaannuttaa", yäh..) Toiset saavat kyllä kehua, siihen tulee vain vastata, että en minä nyt ihmeellinen ole. Jos sanoo "kyllä kai jokainen on omalleen paras äiti", niin vedetään mukaan lastensuojelutapaukset, että ei ne kuule kaikki ole... Vaikeaa.

Tuoreet äidit ovat muutenkin perinteisesti osaamattomia, joten heitä kuuluu neuvoa, sen parempi mitä vanhempi neuvoja on. Ihan totta toki, että iäkkäämmillä ihmisillä on kokemusta vuosien takaa pienten ihmisten hoidosta ja heitä kannattaakin jossain määrin kuunnella, mutta suositukset ja ohjeistukset on aikojen saatossa sen verran muuttuneet, ettei se miten tehtiin 50-luvulla enää olekaan se mikä nykytiedon valossa olisi lapselle "parasta". Eihän se ole ihme, että äidit kokevat olevansa huonoja kun eivät pysty täyttämään sekä kasvatusoppaiden, neuvolasuositusten, että isovanhempiensa odotuksia.

(Meillä koirakin katsoo pikkukakkosta, voi kuinka huono äiti sillekin olen)

Sitten puhutaan paljon äitien masennuksesta, toki siihen on monia syitä, mutta olisiko joku syy myös, että äideillä kuuluu tänä päivänä olla sellainen "huonon äidin" - identiteetti, jotta he olisivat hyväksyttyjä? Hyvä äiti on äiti, joka hyväksyy olevansa huono. Melkoisen naista alistavaa vai kuinka?

Jokainen tekee arjessa virheitä ja tulee tilanteita, joissa olisi voinut toimia toisin. Se, että teke virheitä, tarkoittaa, ettei ole täydellinen, vaan ihan tavallinen ihminen. Riittää kun täyttää lapsensa tarpeet, ei tarvitse täyttää myös sukulaisten, neuvolatätien tai supermarjon tarpeita.

Minä toivoisin, että me äidit arvostaisimme sitä mitä olemme. Jokainen äiti haluaa olla hyvä lapsellee, toinen tekee sen hoitamalla omansa kotona ja joku muu näkee parhaaksi lapselleen antaa lapsen sijoitukseen. Elämäntilanteet ovat erilaisia ja ratkaisut sen mukaisia. Puhun ihan yksinkertaisesti siitä, että kaikista virheistä huolimatta, emme me tavalliset äidit ole huonoja. Me olemme hyviä, mutta emme täydellisiä.

Ja ovat ne isätkin hyviä.